Huumoria, toivoa ja tarkkanäköinen lama-ajan kuvaus
Ihka ensimmäinen äänikirjani oli mökkimatkalla aloitettu Tarja Kulho - Räkkärimarketin kassa. Se osoittautui yllättävän hyväksi ensimmäiseksi kuunneltavaksi kirjaksi oikeastaan kahdesta syystä: kappaleet olivat sopivan lyhyitä ja lisäksi Paula Noronen itse toimi kirjan lukijana. Ihan kuin Radiomafian aikoina! Vain Miiiiiirvaaaa jäin kaipaamaan.
Paluumatkan puolivälissä sain kirjan loppuun ja hetken selailun jälkeen nappasin kuunteluun Maaret Kallion Voimana toivo. Sen ehdin saada loppuun juuri ennen parin viikon ilmaisjakson päättymistä. Kirja oli pääosin ihan hyvä, toki siinä oli monin paikoin ennestään tuttuakin asiaa. Parasta oli, että Maaret Kallio itse toimi kirjan lukijana. Olisin voinut kuunnella kirjaa loputtomiin ihan vain tuon rauhoittavan ja lempeän äänen takia, ah!
Kesälomalla latasin Storytelin, jonne bongasin kuukauden ilmaisjakson. Päätin kuunnella ensimmäiseksi Suvi Vaarlan Westendin, koska kirjaston varausjonossa olin sillä hetkellä sijalla 876... Kirja oli 8h 42min pitkä ja kuuntelin sen pääasiassa automatkoilla ja mökillä puuhaillessa. Tarina oli koukuttava kertomus yhden perheen kohtalosta 80-luvun lopun nousukauden huumasta äkkiä koittaneeseen lamaan. Lama-ajasta on kirjoitettu yllättävän vähän, mikä selvisi myös kun googlasin Suvi Vaarlan aiemmin ilmestyneen haastattelun. Minua kiinnosti tietää, miten paljon kirjassa oli omakohtaista kokemusta.
Äänikirja vai perinteinen kirja?
Oma vastaukseni on helppo: sekä että! Olen toki enemmän paperisen kirjan ystävä ja lainaan suurimman osan kirjoista ihan perinteisesti kirjastosta. Tykkään siitä, että voin lukea omaan tahtiin ja näen etenemisen konkreettisesti sivuja käännellessä. Äänikirjat ovat kuitenkin näppäriä mm. lenkillä, tiskatessa, pitkillä automatkoilla tai junassa. Olen kuunnellut kirjoja välillä viiden-kymmenen minuutin pätkissäkin pyykkejä ripustaessa tai meikatessa.
Jo nyt olen huomannut sen, että äänikirjoissa on iso merkitys sillä, kuka tekstin lukee. Tarja Kulhoa ei voisi kuvitella kenenkään muun äänellä kuin Norosen ja Voimana toivo tuntui jotenkin henkilökohtaisemmalta, kun lukijana oli teeveestä tuttu terapeutti. On tärkeää, että lukija eläytyy tekstiin ja käyttää eri äänensävyjä.
On ollut hauska sukeltaa äänikirjojen maailmaan ja etenkin nyt kesällä aikaa niille on ollut enemmän, kun moni kuuntelemistani podcasteista on tauolla. Vielä ainakin yksi tai kaksi äänikirjapalvelua on testaamatta, täytyy jatkaa ilmaiskamppisten bongailua!
Lisää kirjavinkkejä aiemmassa postauksessa: Kokkausta ja kierrätystä
Kommentit
Lähetä kommentti