Tykkään kierrellä kirppareita, vaikka teenkin sitä liian harvoin. Löytöjen tekeminen niistä on aina sattuman kauppaa, joten ostan vaatteet kuitenkin pääosin kaupoista. Mieluiten teen vaatelöytöjä ulkomailla, jossa valikoima on ainakin osittain eri kuin Suomessa. Nettiputiikeissa en jaksa seikkailla juuri ollenkaan, palautus- ja vaihtamisrumba kummittelee jo valmiiksi mielessä.Kirppislöytöjä
Lempikirpparini Helsingissä on Relove Fredalla ja Töölöntorilla, lisäksi kesällä Dallapénpuiston sunnuntaikirppikseltä olen tehnyt hyviä löytöjä. Myös Facebook-kirppareilta olen tehnyt vaateostoksia, viimeksi keväällä trenssitakin Ullanlinna ja Eira kierrättää -ryhmästä. Kotimaanmatkoilla on myös joskus hauska käydä pikkukaupunkien kirppareilla, joista voi löytää yhtä sun toista hyvinkin edullisesti.
Myyn omia vaatteitani pääasiassa Facebook-kirppiksillä ja Tori.fi:ssä. Erityisesti oman asuinalueen FB-kirppiksellä kaupankäynti on näppärää, kun ostaja asuu parhaimmillaan naapurirapussa. Tulen aidosti iloiseksi, jos saan itselle tarpeettoman vaatteen tai tavaran jollekin toiselle hyötykäyttöön ja samalla ehkä joku uusi vaate jää ostamatta. Välillä vien vaatteita ja tavaraa myös SPR:lle tai Fidalle.
Summa summarum: olen vaateostoksilla harkitseva, enkä tykkää päämäärättömästä hengailusta vaatekaupoissa. Pyrin ostamaan vain sellaista, jota tiedän käyttäväni pidempään. Haluaisin ostaa vain eettisesti ja ekologisesti tuotettuja vaatteita ja tukea sellaisia yrityksiä, jotka satsaavat näihin, mutta monesti hinta nousee kynnyskysymykseksi. Pyrin mahdollisuuksien mukaan tukemaan kotimaista tuotantoa, mutta monesti siinäkin hinta on jarruttava tekijä. Ostan edelleen jonkin verran ketjuliikkeistä, mutta paljon vähemmän kuin vielä joitakin vuosia sitten.
Ps. Kuvan vaaleansininen silkkipaita maksoi 3 euroa, taisi olla Turusta pihakirppikseltä.
Kommentit
Lähetä kommentti